1

Śrīmatī Kuntīdevī tiesi vallan hyvin, että vaikka Kṛṣṇa esiintyi hänen veljenpoikanaan, Kṛṣṇa on Jumaluuden alkuperäinen Persoonallisuus. Kuntī oli valaistunut nainen eikä tehnyt väärin osoittaessaan kunnioitusta veljenpojalleen. Hän puhutteli Kṛṣṇaa aineellisen kosmoksen ulottumattomissa olevaksi alkuperäiseksi puruṣaksi. Vaikka kaikki elävät olennot ovat yliaistillisia, he eivät ole alkuperäisiä ja erehtymättömiä. Heillä on taipumus langeta aineellisen luonnon pauloihin, mutta niin ei käy milloinkaan Herralle. Veda-kirjat kuvailevat Hänet elävistä olennoista ylimmäksi (nityo nityānāṁ cetanaś cetanānām). Lisäksi Häntä kutsutaan īśvaraksi eli hallitsijaksi. Elävät olennot ja puolijumalat, kuten Candra ja Sūrya, ovat myös jossain määrin īśvaroita, mutta yksikään ei ole ylin īśvara eli ylin hallitsija. Kṛṣṇa on parameśvara eli Ylisielu. Hän vallitsee sekä sisä- että ulkopuolella.

Vaikka Kṛṣṇa seisoi Kuntīn veljenpoikana tätinsä edessä, Hän oli niin Kuntīn sydämessä kuin kaikkien muidenkin sydämessä. Bhagavad-gītāssa (15.15) Herra sanoo: ”Minä vallitsen jokaisen sydämessä, ja muisti, tieto ja unohdus tulevat Minulta. Kaikkien Vedojen tarkoitus on auttaa ymmärtämään Minut, sillä Minä olen niiden laatija ja Minä olen Vedāntan opettaja.” Kuntī toteaa, että vaikka Herra on elävien olentojen sisä- ja ulkopuolella, silti Hän on näkymätön. Toisin sanoen Herra on tavalliselle ihmiselle arvoitus. Kuntī oli itse saanut kokea, että Kṛṣṇa seisoi hänen edessään ja suojeli samaan aikaan syntymätöntä lasta Uttarān kohdussa Aśvatthāmān brahmāstralta. Kuntīkin ihmetteli sitä, onko Kṛṣṇa kaikkialla vallitseva vai paikallinen. Tosiasiassa Hän on kumpaakin, mutta Hän säilyttää itsellään oikeuden olla paljastumatta antaumuksettomille sieluille. Totuuden peittävä verho on Korkeimman Herran māyā- energia ja se hallitsee kapinallisen sielun rajoittunutta näkemystä, mikä selitetään seuraavassa säkeessä.