2

Bhagavad-gītāssa Herra Śrī Kṛṣṇa sanoo, että vähä-älyiset näkevät Hänessä itsensä kaltaisen tavallisen ihmisen ja pilkkaavat Häntä. Saman toteaa myös kuningatar Kuntī. Vähä-älyiset ovat niitä, jotka kapinoivat Herran ylivaltaa vastaan. Heidät tunnetaan asuroina. Asurat eivät pysty myöntämään Herran ylivaltaa. Herran ilmestyessä Nṛsiṁhana, Rāmana, Varāhana tai alkuperäisessä hahmossaan Kṛṣṇana, Hänen ihmetekonsa ovat yli-inhimillisiä. Śrīmad-Bhāgavatamin kymmenennessä laulussa Śrī Kṛṣṇan yli-inhimillisistä teoista kerrotaan jo siitä päivästä, kun Hän vielä lepäsi vauvana äitinsä sylissä. Kṛṣṇa surmasi Pūtānan, noidan, joka oli sivellyt rintoihinsa tappavaa myrkkyä. Kṛṣṇa imi Pūtānan rintaa kuin luonnollinen pienokainen, mutta samalla Hän imi ulos myös Pūtānan elinvoiman. Kṛṣṇa nosti ilmaan Govardhanan kukkulan kuin pikkupoika nostaa ilmaan sienen ja kannatteli kukkulaa päiväkausia Vṛndāvanan asukkaiden yllä. Nämä ovat vain joitakin Herran yli-inhimillisiä tekoja, joista arvovaltainen Veda-kirjallisuus, kuten Purāṇat, Itihāsat ja Upanisadit, kertovat. Kṛṣṇa on antanut hienot ohjeensa, jotka tunnetaan Bhagavad-gītāna. Hän on näyttänyt ihmevoimansa sankarina, perheenisänä, opettajana ja kieltäymyksellisenä. Vyāsa, Devala, Asita, Nārada, Madhva, Śaṅkara, Rāmānuja, Śrī Caitanya Mahāprabhu, Viśvanātha Cakravartī, Jīva Gosvāmī ja Bhaktisiddhānta Sarasvatī oppilasketjuineen hyväksyvät Hänet arvovaltaisina Jumaluuden Ylimmäksi Persoonallisuudeksi. Monissa kohdissa autenttista kirjallisuutta Hän Itsekin on julistanut samaa. Ja silti on olemassa demoninen ihmisluokka, joka on vastahakoinen myöntämään Herran olevan Korkein Absoluuttinen Totuus. Tämä johtuu osaksi heidän vähä-älyisyydestään, osaksi heidän itsepäisyydestään, mikä on seurausta nykyisistä ja menneistä huonoista teoista. He eivät tunnistaisi Herra Śrī Kṛṣṇaa, vaikka Hän seisoisi suoraan heidän edessään. Lisäksi vaikeutena ovat epätäydellisiin aisteihinsa luottavat, jotka eivät käsitä Kṛṣṇan olevan Korkein Herra. Heidän laisiaan ovat nykyajan tiedemiehet. Tiedemiehet luottavat kokeelliseen tietoon. Korkeinta Henkilöä ei opita tuntemaan epätäydellisen kokeellisen tiedon avulla. Tässä säkeessä Häntä kuvaillaan sanalla adhokṣaja, kokeellisen tiedon ulottumattomissa. Aistimme ovat vajavaiset. Väitämme havainnoivamme aivan kaiken, mutta meidän on myönnettävä, että voimme tehdä havaintoja vain tietyissä aineellisissa olosuhteissa, jotka nekään eivät ole hallinnassamme. Herra on aistihavaintojen ulottumattomissa. Kuningatar Kuntī myöntää ehdollistuneiden sielujen vajavaisuuden, erityisesti vähemmän älykkäiden naisten osalta. Älyltään vähäisempiä varten on oltava temppeleitä, moskeijoita tai kirkkoja, jotta he voivat tunnustaa Herran ylivaltiuden ja kuulla Hänestä noissa pyhissä paikoissa. Vähempiälyisille tällaiset henkisen elämän alkeet ovat tärkeitä. Vain ajattelemattomat typerykset halveksivat näitä palvonnan paikkoja, jotka ovat tarpeellisia henkisyyden lisäämiseksi ihmiskunnassa. Vähempiälyisille on aivan yhtä hyödyllistä kumartaa Herran ylivaltiuden edessä, kuten yleensä temppeleissä, moskeijoissa ja kirkoissa tehdään, kuin on hyödyllistä edistyneiden palvojien mietiskellä Häntä aktiivisessa antaumuksellisessa palvelussa.